Anonyymit himoshoppaajat

Pakonomaiseen shoppailuuni lopen kyllästynyt isäni lasautti tässä eräänä päivänä pöydälle elokuun Tieteen kuvalehden, jossa on kolmen aukeman artikkeli ostohimosta. Shoppailuriippuvuutta verrataan artikkelissa pelihimoon ja holtitonta ostoskäyttäytymistä arvellaan esiintyvän 5,8 prosentilla väestöstä. Mietin tosissani, mahdanko kuulua tuohon väestönosaan.

Himoshoppaajan salaiset unelmat -elokuvan päähenkilöllä nimittäin tämä vaiva oli ehkä hieman parodioituna, mutta tunnistin samoja oireita itselläni ja tein pikaisen kotidiagnoosin, jonka perusteella olen himoshoppaaja ja saatan tarvita ammattiauttajaa. Lupaattehan, rakkaat lukijat, että kun kerron hankkineeni toisen luottokortin, passitatte minut pikaisesti pakkohoitoon.

Artikkelin mukaan shoppailemisesta, aivan kuin rahapeleistäkin, voi tulla yhtä riippuvaiseksi kuin päihteistä. Tämän riippuvuuden aiheuttavat kehon omat huumeet, eli dopamiini ja serotoniini. Tiedättehän tunteen, kun on löytänyt esimerkiksi täydelliset kengät ja kaupan täti pakkaa ne laatikkoon ja ojentaa pussin sinulle. Ja kengät ovat sinun omasi. En ole kokeillut huumeita, mutta voin kuvitella, että omaksi saamisen tunne on hyvin samanlainen kuin esimerkiksi pilvessä oleminen.

Ostoriippuvaisia on siis paljon, ja he tarvitsevat hoitoa aivan kuin päihdeongelmaisetkin. Artikkelissa kerrotaan, että jatkuva ostaminen hankaloittaa arjesta selviytymistä, varsinkin sen jälkeen kun rahat ovat loppuneet. Amerikkalaisilla shoppailuholisteilla on velkaa kolme kertaa niin paljon kuin keskivertokansalaisilla. Tuloihin suhteutettuna heidän kulutusluottojensa määrä on kaksi kertaa niin suuri kuin palkansaajilla yleensä.

Muotibloggaajilta kysytään usein, miten heillä on varaa kaikkiin ostoksiinsa. Monet ovat opiskelijoita, joilla luulisi rahan olevan tiukalla, mutta uusia vaatteita tupsahtaa postauksiin melkein päivittäin. Totuus on se, että vaatekaupoissa ostamme itsemme näännyksiin ja kituutamme muuten. Ruoaksi käy tonnikala, kunhan vaatteet ovat viimeisen päälle.

Shoppailu siis lisää artikkelin mukaan hetkellisesti dopamiinin määrää keskushermostossa. Lehdessä myös muistutetaan, että käsitys huonosta itsekurista shoppailuriippuvaisista puhuttaessa ei ole sinänsä väärä, mutta tutkimusten mukaan itsehillinnän puute johtuu biokemiallisista ja neurologisista seikoista. Suoranaisen himoshoppailun lopettaminen voi siis olla haastavaa siinä missä päihteiden käytön lopettaminenkin.

Himoshoppaajan salaisissa unelmissa päähenkilö joutui turvautumaan anonyymien shoppailuholistien tukeen, enkä epäile etteikö Jenkeistä ihan oikeastikin näitä ryhmiä löytyisi. Kuinkakohan moni muotibloggaaja istuu muutaman vuoden päästä ringissä puhumassa maniastaan tukihenkilöidensä kanssa, kun joku innostuu perustamaan ryhmän Suomeenkin.

Testaa oletko himoshoppaaja! http://tieteenkuvalehti.com