Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Anonyymit himoshoppaajat

tiistai 1. syyskuuta 2009

Anonyymit himoshoppaajat

Pakonomaiseen shoppailuuni lopen kyllästynyt isäni lasautti tässä eräänä päivänä pöydälle elokuun Tieteen kuvalehden, jossa on kolmen aukeman artikkeli ostohimosta. Shoppailuriippuvuutta verrataan artikkelissa pelihimoon ja holtitonta ostoskäyttäytymistä arvellaan esiintyvän 5,8 prosentilla väestöstä. Mietin tosissani, mahdanko kuulua tuohon väestönosaan.

Himoshoppaajan salaiset unelmat -elokuvan päähenkilöllä nimittäin tämä vaiva oli ehkä hieman parodioituna, mutta tunnistin samoja oireita itselläni ja tein pikaisen kotidiagnoosin, jonka perusteella olen himoshoppaaja ja saatan tarvita ammattiauttajaa. Lupaattehan, rakkaat lukijat, että kun kerron hankkineeni toisen luottokortin, passitatte minut pikaisesti pakkohoitoon.


Artikkelin mukaan shoppailemisesta, aivan kuin rahapeleistäkin, voi tulla yhtä riippuvaiseksi kuin päihteistä. Tämän riippuvuuden aiheuttavat kehon omat huumeet, eli dopamiini ja serotoniini. Tiedättehän tunteen, kun on löytänyt esimerkiksi täydelliset kengät ja kaupan täti pakkaa ne laatikkoon ja ojentaa pussin sinulle. Ja kengät ovat sinun omasi. En ole kokeillut huumeita, mutta voin kuvitella, että omaksi saamisen tunne on hyvin samanlainen kuin esimerkiksi pilvessä oleminen.

Ostoriippuvaisia on siis paljon, ja he tarvitsevat hoitoa aivan kuin päihdeongelmaisetkin. Artikkelissa kerrotaan, että jatkuva ostaminen hankaloittaa arjesta selviytymistä, varsinkin sen jälkeen kun rahat ovat loppuneet. Amerikkalaisilla shoppailuholisteilla on velkaa kolme kertaa niin paljon kuin keskivertokansalaisilla. Tuloihin suhteutettuna heidän kulutusluottojensa määrä on kaksi kertaa niin suuri kuin palkansaajilla yleensä.

Muotibloggaajilta kysytään usein, miten heillä on varaa kaikkiin ostoksiinsa. Monet ovat opiskelijoita, joilla luulisi rahan olevan tiukalla, mutta uusia vaatteita tupsahtaa postauksiin melkein päivittäin. Totuus on se, että vaatekaupoissa ostamme itsemme näännyksiin ja kituutamme muuten. Ruoaksi käy tonnikala, kunhan vaatteet ovat viimeisen päälle.


Shoppailu siis lisää artikkelin mukaan hetkellisesti dopamiinin määrää keskushermostossa. Lehdessä myös muistutetaan, että käsitys huonosta itsekurista shoppailuriippuvaisista puhuttaessa ei ole sinänsä väärä, mutta tutkimusten mukaan itsehillinnän puute johtuu biokemiallisista ja neurologisista seikoista. Suoranaisen himoshoppailun lopettaminen voi siis olla haastavaa siinä missä päihteiden käytön lopettaminenkin.


Himoshoppaajan salaisissa unelmissa päähenkilö joutui turvautumaan anonyymien shoppailuholistien tukeen, enkä epäile etteikö Jenkeistä ihan oikeastikin näitä ryhmiä löytyisi. Kuinkakohan moni muotibloggaaja istuu muutaman vuoden päästä ringissä puhumassa maniastaan tukihenkilöidensä kanssa, kun joku innostuu perustamaan ryhmän Suomeenkin.

Testaa oletko himoshoppaaja! http://tieteenkuvalehti.com

Tunnisteet:

7 kommenttia:

Blogger Riikka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Oikeasti joskus joitain muotiblogeja lukiessa alkaa mietityttämään että onko se loputon vaatteiden hamstraus ihan tervettä.. ;)

2. syyskuuta 2009 klo 9.58  
Blogger Miss V kirjoitti...

Huh.. onneks itellä vielä järki päässä :) Tuleehan sitä osteltua, mutta ikinä en ole vielä ostanut mitään jos ei ole oikeasti ollut varaa. Kiinnostava teksti.

2. syyskuuta 2009 klo 11.48  
Anonymous ystävällinen hei kirjoitti...

Tollasta hyväntuulista shoppailuhulluutta on varmaan aika paljon, mutta vain osa on ihan oikeasti vakavia. Eli en sinuna ihan vielä pelästyisi =)

Kaverin mummo kuoli joskus muutamia vuosia sitten. Tää mummo asui toisella puolella Suomea ja kun ne alko sitten sen kuolinpesää siivoamaan ne löysi aika pahoja juttuja. Useita avaamattomia Lancomen kasvorasvoja ja puhdistusaineita, uusia käyttämättömiä vaatteita hintalappuineen, muutamia pareja kenkiä vielä laatikoissaan, samanlaisia hiuskihartimia, suihkusaippuoita, hammastahnoja ja muita perustarvikkeita
laatikkokaupalla. Ja ei, hän ei sairastanut dementiaa!

2. syyskuuta 2009 klo 18.59  
Blogger aba kirjoitti...

Hyvä teksti! :)
Mietin kyllä usein miten monilla bloggaajilla riittää rahat.. vaikkeivat söis mitään.

2. syyskuuta 2009 klo 20.02  
Blogger Jenna kirjoitti...

Mielenkiinoinen testi :> Itse en koe olevani "rriipuvinen" shoppailusta, mutta kyllä saan siitä vähintääkin yhtä hyvän mielen kuin vaikka lenkkeilystä.

3. syyskuuta 2009 klo 13.07  
Blogger Irene kirjoitti...

ystävällinen hei, oho pelottavaa! :D joo kyllähän tässä pientä pakko-oiretta on havaittavissa, mutta osaan sentään edes hieman hillitä itseäni :)

4. syyskuuta 2009 klo 11.30  
Blogger RagDoll kirjoitti...

Siinä vaiheessa, kun laskujen maksu jää vasta kakkossijalle, niin kyse on riippuvuudesta. =) Niin kauan kun maksaa laskunsa mielummin, kuin ostaa jotain uutta, ei ole huolen häivää. ;)

6. syyskuuta 2009 klo 21.07  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu