Parasta

Täydellinen tiistai-ilta. Anna-Leena Härkösen tuotanto alkaa jo huveta käsistä, nainen voisi alkaa kirjoittaa samalla tahdilla kuin vaikka joku tuottelias dekkaristi...Patricia Cornwell, Agatha Christie. Tai sitten minä voisin ottaa käsittelyyn Häräntappoaseen ja Akvaariorakkauden, onhan niiden lukemisesta jo vuosia. Joka tapauksessa, Härkönen viihdyttää parhaiten. Äidiltä lainassa ollut Ei kiitos oli todella hyvä, luin sen päivässä. Jos joku ei ole vielä lukenut edellä mainittuja klassikkoja, niin nyt viimeistään on aika. Ja paras ikinä on ehdottomasti Loppuunkäsitelty, joka kertoo Härkösen siskon itsemurhasta. Toinen omaelämäkerrallinen Heikosti positiivinen on myös aivan loistava; varsinkin kaikkien äitien tai äidiksi halajavien kannattaa lukea se. Kolumnikokoelmat taas saivat meidät tytöt hekottamaan rannalla niin, että muut Teneriffalla lomailijat olivat kai hermoromahduksen partaalla. Romaanista Juhannusvieras en myöskään hennonnut päästää irti pariin päivään.