Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Surun päivä

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Surun päivä

Yhyyy, elämäni tuntuu niin tyhjältä. Sain luettua Twilight-saagan viimeisen osan, enkä tiedä mitä teen. Jos voisin, pyyhkisin kaikki muistikuvat kirjoista ja aloittaisin luku-urakan alusta yhä uudestaan ja uudestaan. En ole teiniaikojen jälkeen fanittanut yhtään mitään, mutta nyt tekisi mieli lähettää fanipostia Stephenie Meyerille ja rukoilla häntä jatkamaan saagaa. Voisin jopa matkustaa hänen luokseen ja rukoilla polvillani hänen edessään. Voisin myös yrittää lahjoa häntä ja tehdä muutenkin kaikkeni. 

En ole koskaan ymmärtänyt Harry Potter - ja Taru sormusten herrasta -hypetyksiä, enkä ole edes vaivautunut lukemaan ainuttakaan Potteria. En siis ole vähimmässäkään määrin fantasian ystävä. Twilight on kuitenkin jotain ihan muuta kuin pelkkää fantasiaa. Melkein voisin sanoa, että oli elämässä millaista myllerrystä tahansa Twilightin maailmaan on niin helppo uppoutua, että murheetkin unohtuvat. Välillä lukiessa ihan havahtuu - en olekaan Culleneiden seurassa jossain Pohjois-Jenkeissä vaan bussissa ja ajoin juuri pysäkkini ohi.
Nyt olisi onneksi vielä lukematta kirjailijan nettisivuilta Edwardin kertomus ajasta, jolloin hän tapaa Bellan. Kirjoitus jäi kesken, sillä joku vuoti sen nettiin ennen aikojaan. Kertomus on siis jäänyt kesken. Sitten olisi näkemättä vielä kolme elokuvaa, jotka tosin eivät voi vetää vertoja kirjoille.

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä?

Tunnisteet:

18 kommenttia:

Blogger Mira^ kirjoitti...

Sama fiilis oli kun lopetin vikan kirjan :( Mutta ehkä sama luku nautino onnistuu parin vuoden päästä uusinta kierroksella :)

10. maaliskuuta 2010 klo 23.06  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"tuntuu niin tyhjältä" voi elämäää :DDD en kyllä olisi ikinä uskonu että sun suusta olisi toi tullu... enpä jaska enään luke koko blogia ku täälläkin ihkutetaan twilightia

10. maaliskuuta 2010 klo 23.21  
Blogger Irene kirjoitti...

mira: niin mäkin ajattelin, että ehkä ne voi lukee jonkin ajan päästä uusiks vaikkei muistia olis pyyhittykään :D

anonyymi: too bad

10. maaliskuuta 2010 klo 23.59  
Blogger Sofia kirjoitti...

kun kerta kysyt: katoin elokuvat. aika wtf-fiilinki jäi niistä vaikka susipoikaa ehkä panisinkin lalala. koitin lukee ekaa kirjaa. siitäkin jäi aika wtf-fiilingit. bella on kirjoitettu siihen tyyliin että meyersistä saa todellisen naisvihaajan kuvan. onko enää järkyttävämpää antisankaria olemassa kuin kaunis joutsen bella swan? jos tykkää vamppyyreistä, suosittelen seuraamaan buffya ja spikea. he jopa pääsevät asiaan eli siihen naimiseen. romantiikkaakin on parempaa tarjolla... varsinkin jos se kirjallisuus kiinnostaa. toisin sanoen ei, en tajua lainkaan koko hypeä. en pysty samaistumaan, hahmot ovat niin epäuskottavia, ärsyttäviä ja naurettavia ja pööööljiääääää

11. maaliskuuta 2010 klo 1.33  
Blogger Rosa kirjoitti...

tiedän tunteen. koska mä säästelin itteäni niin pitkään kun mahollista ton viimesen kirjan kanssa, ihan vaan sen takii ettei se loppuisi. ja sitten ku se loppui, niin ei mulla ollut enään mitään mitä lukea. Alotin kuitenkin jonki ajan päästä sarjan lukemisen alusta :D

11. maaliskuuta 2010 klo 8.23  
Blogger .Nekku. kirjoitti...

Oletko jo käynyt Meyerin kotisivuilla lukemassa Midnight Sunia? Se auttaa pahimpiin vieroitusoireisiin (mutta on surkean lyhyt :().

11. maaliskuuta 2010 klo 9.09  
Blogger Mirette kirjoitti...

Samaa mieltä 0/
Noissa kirjoissa on jotain maagista taikaa joka saa tämmöisen skeptikonkin unelmoimaan :-D

11. maaliskuuta 2010 klo 13.41  
Anonymous Laura kirjoitti...

Itselläni on enää vajaa 200 sivua lukematta tosta viimeisestä kirjasta ja nyt jo rupee harmittaa et kohta tää ihanuus loppuu :D. Kaksi ensimmäistä elokuvaakin olen katsonut mutta eivät ole yhtä hyviä tietenkään kuin kirjat. Ja samanlai on minullekkin käynyt, että pysäkki on mennyt ohi kun Cullenit ovat vallanneet mieleni :D

11. maaliskuuta 2010 klo 15.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En oo lukenut kyseisen saagan kirjoja, mutta valtavan julkisen huomion ansiosta voisin ehkä harkita lukemista, jos se todella on noin koukuttavaa! :D
Harry Potter kyllä imaisi minut aikoinaan täysin mukaansa, vaikken muuten pidäkkään fantasiasta!!

11. maaliskuuta 2010 klo 15.20  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Lue Potterit! LUELUELUE

11. maaliskuuta 2010 klo 15.53  
Blogger Irene kirjoitti...

sofia: eka kirja ei ookaan paras! enkä tykkää kirjoista sen takia että niissä on just vampyyreja, mutta sitä romantiikkaa kaipaan, että anna ihmeessä kirjavinkkejä siitä aihealueesta! :)

ja pottereista sen verran, että kun tykkään twilightissa just siitä romantiikasta, niin onkos sitä niissä pottereissa? kun en tiiä tykkäänkö lukee jostain 10 vee taikurijätkästä vai mikä se nyt on..?

11. maaliskuuta 2010 klo 16.37  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Noihin jää niin pahasti koukkuun! ja todellakin haluaisin noita kirjoja lisää, koska tuli niin tyhjä olo ku oli lukenu ne kaikki :D

11. maaliskuuta 2010 klo 19.30  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

lollollolllollololololololololololollllllllllllllllllllllll!!!!! :´´´´----------DDDDDDDDDDDDDDDDDDDD aahhhahhaaa

11. maaliskuuta 2010 klo 21.46  
Blogger Eveliina kirjoitti...

Hahaa... Mä luin koko saagan viikon sisään viime syksynä kun olin kipeenä. En siis tehnyt koko viikkona paljon mitään muuta. Eli aika extreme-kokemus. En olis uskonut kuinka koukkuun siihen voi jäädä! Ja mulla meni aika kauan kun pääsin kokonaan pois "Twilight-maailmasta".. ja siihen on edelleenkin kiva palata aina välillä. Joskus sunnuntaina aamulla kun herään, eikä tee mieli nousta sängystä ylös, luen muutaman sivun Twilightia ni tulee kiva olo :D Niin ja tätä ei sit tietenkään kaikille kerrota (vaikka kaikkihan sen jo tietää että mä menin New Moonin ensi-iltaan klo 12 yöllä ja raahasin Carloksenkin mukaani), koska mähän naureskelin työkavereilleni jotka muka tekivät duunia ja lukivat samalla Twilightia joskus sillon viime talvena...

11. maaliskuuta 2010 klo 23.51  
Blogger llaura kirjoitti...

hah, mulle kävi just noin pottereiden kanssa, vaikken mistään fantasiasta välitäkään :D tosin olin nuorempi kun niiden lukemisen alotin, joten sillon ei häirinny että se päähenkilö oli aluks 11v, vanhenihan se suunnilleen samaa tahtia kun kirjoja ilmesty. eli ehkä niiden lukemisen alottmainen tälleen jonkin verran yli 2kymppisenä on sit vähä eri asia, koska lapsestahan ne ensimmäiset kirjat kuitenkin kertovat, vaikka se maailma onkin kieltämättä hurjan upea edelleen :)

12. maaliskuuta 2010 klo 12.04  
Blogger llaura kirjoitti...

..alottaminen, ei alottmainen :D

12. maaliskuuta 2010 klo 12.05  
Blogger Sofia kirjoitti...

mun romantiikan nälkään on aina toiminut a+ arvosanoin kaari utrion keskiajalle sijoittuvat romaanit. ensinnäkin kirjat ovat erinomaisesti kirjoitettuja ja peräti humoristisia, mutta historioitsijana utrio myös kuvailee hahmojen maailmaa ja psykologista kehitystä (joka on tietysti aivan erilainen kuin nykypäivänä) loistavasti. mutta tietysti se tulenpalava romanssi on plussaa. herran jumala että se on plussaa. woza! hänen 2000-luvulla kirjoittamansa romskut sijoittuen lähinnä 1800-luvun alkupuolen helsinkiin ovat myös romanttisia, mutteivat niin kiihkeitä kuin aiemmin mainitsemani lempparit joista mainittakoon vaikkapa Vanajan Joanna, Haukka minun rakkaani, Vendela, Vaskilintu (joka on itse asiassa jo jonkinlainen eepos, todella loistava teos), Viipurin kaunotar... 70-luvulla on kyllä sitten myös kirjoitettu lempiteokseni Rakas Henrietta joka juurikin sijoittuu tonne 1840-luvun Helsinkiin. oletan että ne maaailman kaunokirjallisuuden tunnetuimmat teokset eivät sitten esittelyjä kaipaa, oma suosikkini on ollut esim. Viimeinen mohikaani ja Ylpeys ja ennakkoluulo (BBC:n sarja on mitä romanttisin katsottava)

tyhjiön ymmärrän kyllä, sillä koin itse samaa HP-kirjat viimeisteltyäni. se oli aivan järkyttävä tunne, kaikkien niiden vuosien jälkeen minun pitikin yllättäen jättää harry elämään omaa elämäänsä.. HP:issä on toki jonkun verran romantiikkaa, myöskin, liikaa paljastamatta, traagista sellaista joka myöhemmin paljastuu, mutta pääasiallisesti se on nuoren pojan kasvutarina sekä sota/sisällissotaeepos joka saa todella pelottavia natsimaisiakin piirteitä. minua siinä on eniten kai kiinnostanut kaikki ne kiehtovat mysteerit jotka rakastamani hahmot ovat joutuneet ratkomaan vuosien varrella. ennen kuin aukaisn ekan HP kirjani 17-vuotiaana olin siis itsekin todella väsynyt HP hypeen... mutta nyt tajuan sen täysin.

12. maaliskuuta 2010 klo 18.18  
Blogger Elina kirjoitti...

en ymmärrä miten ihmeessä koukutin itseni kyseiseen sarjaan. aluksi olin hyvin skeptinen ja naureskelin ja yhtäkkiä olin totally in love. luin kirjat tosiaan alkuperäiskielellä, suomeksi ne olisivat tuntuneet liian kliseisiltä. olen lukenut kaksi viimeistä osaa jo kahdesti, sillä niistä ei voi vielä katsella leffoja. leffat ovat myös ihan huippuja, paljon parempia mitä voisi kirjasta tehdyltä leffalta. suosittelen ehdottomasti, itsellä polttelee ensi lauantai jolloin new moon tulee dvd:lle :-) twilight kun on jo muutamaan kertaan rullattu.

12. maaliskuuta 2010 klo 23.11  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu