Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pelastetaan koirat

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pelastetaan koirat

Ja koomailu jatkuu. Tänään olen katsonut Kumman kaa -jaksoja ja potenut koirakuumetta. Espanjankoirissa tuijottelee taas kymmenittäin apua tarvitsevia koiria ja haluaisin adoptoida ne kaikki. Dinoni on siis hankittu kyseiseltä yhdistykseltä ja lennätetty Suomeen Espanjasta. Dino oli tullessaan alle vuoden ikäinen, todella laiha ja ihan pihalla. Se ei kyennyt kiipeämään rappusia pitkin ensimmäiseen kerrokseen eikä hyppäämään sängylle, sen lihakset olivat siis täysin olemattomat. Kesti pitkään ennen kuin se oppi sisäsiistiksi.
                                                                                                                                                            Kuva

En olisi kuitenkaan parempaa koiraa voinut toivoa. Dino on kiltti eikä ollenkaan omapäinen. Jos se ei tottele, se johtuu siitä, että se on ehkä vähän yksinkertainen :) Se on hölmö, mutta vilpittömän hyväntahtoinen. Nykyään sillä on jopa lihakset ja se voisi juosta kymmenen kilometrin lenkin ihan koska vaan (paitsi sateella).

Haastan nyt muutkin koirakuumeilijat harkitsemaan kodittoman koiran ottamista. Näitä koiria ei edes tarvitse lennättää Espanjasta asti. Virossa hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja koiria on valitettavasti pilvin pimein ja tietysti myös kotimaassamme. Itse tutkailen juuri Espanjankoiria, sillä en pystyisi pitämään pienessä kerrostaloasunnossani kovin isoa koiraa ja usein Suomen ja Viron apua tarvitsevat koirat ovat niitä isoimpia.

Jos aikuisen koiran ottaminen pelottaa, löytyy varsinkin Viron koirista myös pentuja. Mieti kuitenkin, miksi haluat välttämättä pennun. Suloinen pentuaika kestää kovin lyhyen ajan, ja mitä olet valmis maksamaan naskalihampaisesta riiviöstä. Rotukoira maksaa helposti tuhat euroa ja voit paljon vähemmällä rahalla ja paremmalla omatunnolla saada hyväkäytöksisen nuoren koiran, joka tarvitsee apuasi.


Uskokaa pois, tiedän mistä puhun. Olen auttanut maailmaan kuusi rotukoiran pentua, kasvattanut niitä seitsemänviikkoisiksi ja myynyt ne oman arvioni mukaan mahdollisimman hyviin koteihin. Sittemmin olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa koko rotujen olemassaolon. En voi olla ajattelematta, kuinka monet koirat ovat joutuneet kärsimään, kun ihminen on omien kieroutuneiden näkemystensä mukaisesti jalostanut täysin kauniista ja terveistä roduista kärsiviä ja sairaita. Näyttelylinjaiset saksanpaimenkoirat kärsivät lonkkiensa takia, koska joku halusi joskus jostakin käsittämättömästä syystä, että koiran takapuoli on mahdollisimman lähellä maanpintaa. Matalajalkaiset koirat kärsivät selkä- ja tylppäkuonoiset hengitysvaivoista. Sharpei on parhammillaan mahdollisimman ruttuisena ja iho-ongelmaisena. Basset on sitä kauniimpi, mitä enemmän sen vatsa laahaa maassa. Minunkin olisi kai varsinaisten rodunjalostajien oppien mukaisesti pitänyt päästää päiviltä dalmatialaispentueemme värivirheellinen yksilö, koska eihän siitä mitään hyötyä ole kenellekään. Tosin Allusta tuli värivirheineen maailman kaunein, ystävällisin ja kaikin puolin hurmaavin koira. Näitä rotukoiriin ja jalostukseen liittyviä epäkohtia voisi luetella loputtomiin, mutta ymmärtänette yskän.



Kun mietin itse, miksi haluan koiran elämääni, siihen ei koiran rotu liity millään tavalla. Näyttelyargumentti saa karvani nousemaan pystyyn, näyttelyharrastushan ei varsinaisesti lisää itse koiran hyvinvointia. Ahtaat näyttelyhallit ja käsittämättömät kaulanvenytykset kehässä stressaavat koiraa aivan turhaan, enkä voi uskoa, että kukaan ihminenkään oikeasti harrastuksesta mitenkään nauttisi (been there, done that). Paitsi tietysti henkilö, joka ei voi päteä omilla saavutuksillaan ja purkaa voitontahtonsa koiranäyttelyissä.

Ei kodittoman koiran ottaminenkaan tietenkään aivan ongelmatonta ole. Jos otat ensimmäistä koiraasi ja haluat antaa kodin sitä todella tarvitsevalla etkä pilalle jalostetulle tuhannen euron kaunottarelle, ota tarkkaan selville, miten koira käyttäytyy tarhalla. Pelastetaan koirat ry:n ja Espanjakoirat ry:n henkilökunta ei valehtele, koska eiväthän he halua, että koira hylätään uudestaan ei-toivotun käytöksen takia Suomessa. Jo koirien lyhyissä kuvauksissa nettisivuilla kerrotaan aika tarkasti, miten koira suhtautuu ihmisiin, muihin koiriin, lapsiin ja jopa kissoihin ja miten koira käyttäytyy hihnassa ja yksin kotona. Joistakin koirista sanotaan suoraan, että ne eivät sovi ensimmäiseksi koiraksi eikä niitä voi pitää toisen koiran kanssa. Joillekin koirille taas toivotaan koirakaveria.

Uskon kuitenkin, että myös ensimmäistä koiraansa hankkiva voi löytää unelmiensa ystävän kodittomien koirien tarhalta. Kuvauksissa kerrotaan usein, kuinka koira kävelee kauniisti hihnassa, on rauhallinen yksin kotona ollessaan ja on täysin sisäsiisti. Se että kasvatat koiran pennusta asti itse, ei takaa sitä, että saisit sen käyttäytymään juuri niin kuin olet suunnitellut.



Luvatkaa, että harkitsette ehdotustani. Parhaita ystäviä puoleen hintaan esimerkiksi täältä ja täältä ;)

Tunnisteet:

17 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Irene että teit tällaisen postauksen! Toivottavasti mahdollisimman moni alkaa ajatella asiaa tarkemmin eikä juokse rotujen ja näyttelyiden perässä vaan tosissaan haluaa antaa ihanalle koiralle parhaan mahdollisen kodin! :)

Essi (Ersi ;))

29. marraskuuta 2009 klo 16.01  
Blogger inni kirjoitti...

Todella hyvä aihe postauksella! Monia ensimmäisen koiran hankkijoita varmasti epäilyttää koiran hankkiminen "käytettynä", pelätään ettei pärjätä sen kanssa tai että kotona onkin kaikki erilailla. Voi myös tuntua ettei koira ole niin oma kuin olisi jos on ollut pennusta saakka itsellään.
Kävin sivuilla katselemassa koirat läpi ja oli aika surullisia tarinoita, ehkä voisi jättää yhden shoppailureissun väliin ja lahjoittaa 20 euroa kuukaudessa Viroon tai Espanjaan :)

29. marraskuuta 2009 klo 17.00  
Blogger Satu kirjoitti...

Minun oma koirani on "vahinkopentueesta". Molemmat vanhemmistakin sattuivat vielä olemaan sekarotuisia, joten olen saanut varmasti täysin pesunkesätävän sekarotuisen koiran. Kävin tietysti katsomassa koiraani pentuna ja varmistamassa, ettei kyse ole mistään pentutehtailusta.
Olen saanut ihanan karvaisen ystävän, josta en luopuisi mistään hinnasta.

Olen myös tutustunut kahteen Virosta pelastettuun koiraan, jotka molemmat olivat aivan ihania yksilöitä. Harkitsin itsekin rescue-koiran hankkimista, eikä se ole mikään kuopattu ajatus vieläkään. Minusta on ihanaa, että on niin sydämellisiä ihmisiä, että he haluavat auttaa koiria antamalla heille rakastavan kodin.

Itse en usko koskaan tulevani omistamaan rotukoiraa, koska ahdingossa olevia koiria on niin paljon, että ennemmin pelastan yhden niistä, kuin maksan maltaita siitä, että saan koiran jolla on paperit. Näyttelytouhut kun suorastaan etovat minua ja tuskin koskaan koiralla pentujakaan teettäsin.

29. marraskuuta 2009 klo 17.02  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kommentti Irene!

Ja sit täytyy myös muistaa, että koiran hankkimista täytyy todella harkita tarkasti! Se on vierelläsi seuraavat kymmenen vuotta, ellei pidempään. Mikä on tulevaisuudenkuvasi kymmenen viidentoista vuoden kuluttua? Sille pitää aina hankkia hoitaja, kun lähdet lyhyelle matkallekin. Kuka huolehtii siitä silloin. Kaikkia koiria ei voi viedä kenneliin matkan ajaksi. Koira vaatii aikaa ja huolenpitoa ja myös rahaa. Elämäntilanteet vaihtelevat: eroat, tai perustat perheen, saat lapsia. Iso koira ei välttämättä sovi kerrostaloon, kaikki koirat eivät pidä lapsista, uusi kumppanisi on allerginen koiralle ja liikuntaa tarvitseva koira todella vaatii sitä! Harkitse, harkitse ja harkitse ja kun kaiken tämän jälkeen vielä haluat koiran, saat siitä ystävän, joka ei koskaan halua jättää sinua ja kestää kaikki mielenliikahduksesi ja heiluttaa häntäänsä (jota ei onneksi enää typistetä!) ilosta sekaisin, kun tulet kotiin. Ja joskus kymmenen vuoden jälkeen on aika sanoa jäähyväiset, rakkain ystäväsi saa armollisen piikin ja lähtee, ero on hirveä, mutta se kuuluu elämään, vaikkei siihen koskaan totu.

29. marraskuuta 2009 klo 17.07  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Byäääääääääääääääää!!!!!!
Päädyin selailemaan noiden koirien kuvia ja tuli ihan tippa linssiin. Ihan mielettömän suloisia koiria... Ja kun kuvan alla lukee "lopetusuhka", niin tekee mieli pistää anomus vetämään siltä seisomalta.
Jään kuitenkin vielä miettimään elämäntilanteen vuoksi. Tää postaus kuitenkin oli vika naula arkkuun: KUN ostan koiran, se on ehdottomasti joku tälläinen "rescue-koira". :)

29. marraskuuta 2009 klo 21.46  
Blogger Supa kirjoitti...

Hyvä ja tärkeällä asialla oleva kirjoitus!
Niin kuin Inni kommentoi, monet epäröivät löytö/tarhakoiran ottamista sen menneisyyden vuoksi. Koira voi käyttäytyä kotioloissa aivan toisin kuin tarhalla ja kovin kaltoin kohdeltuun koiran kanssa suhteen luomisessa menee kauan.Omassa perheessäni on kaksi kasvattajalta ostettua rotukoiraa, ihania perheenjäseniä ja rakastettavia otuksia tietenkin, mutta voisin silti joskus ehkä ottaakin löytökoiran tai koiran, josta joudutaan pitovaikeuksien takia luopumaan. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomessakin on paljon koiria vailla rakastavaa kotia.

30. marraskuuta 2009 klo 10.24  
Anonymous Emppu kirjoitti...

Ihana juttu, kiva kun kirjoitat välillä vakavammistakin aiheista. Itsekin olen todella huolestunut koirien liiallisesta jalostamisesta ja olenkin vakavasti harkinnut sekarotuisen koiran hankkimista, kun asia on ajankohtainen (kun itselläni on sopivat olosuhteet ja aikaa koiralle). Esim. ranskanbulldogit eivät nykyään pysty synnyttämään luonnollisesti, sillä rodun pää on jalostettu liian isoksi eikä pentu mahdu tulemaan luonnollista kautta emon kohdusta, todella edesvastuutonta ja järjetöntä! Ja sellaisia koiria ihmiset haluavat!

On todella huolestuttavaa ja osoittaa älytöntä itsekkyyttä ihmisiltä ostaa koira minkälaisista olosuhteista tahansa ja minkälaiselta kasvattajalta tahansa. Esimerkiksi eräs tuttuni hankki perheineen aikoinaan koiransa hyvin epämääräiseltä kasvattajalta, joka luovutti pennut muutaman viikon ikäisenä, huh huh! Luotettavalta ja rodulle ominaisia terveitä piirteitä vaalivalta kasvattajalta voisin harkita rotukoirankin ostamista, mutta silti taitaa kallistua sekarotuisen puolelle...

Eräällä toisella tutullani on muuten juuri ranskanbulldoggi, joka korostetun tylpällä kuonollaan ei pysty hengittämään kunnolla. Koira onkin ilmeisesti hankittu Virosta epämääräisistä oloista. Mutta kiva kun esittelet muitakin vaihtoehtoja koiran hankintaan (mm. Virosta) ja annat näin ajattelemisen aihetta. Kerro sitten uudesta tulokkaasta, jos päätät sellaisen hankkia! :)

30. marraskuuta 2009 klo 15.17  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus, tärkeä aihe!

30. marraskuuta 2009 klo 17.14  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tässä muuten kotisivut entisen eläinkoti Kirpun uuteen osoitteeseen Eläinsuojeluyhdistys Eskoon. Sen kantava voima Tanja Koski on ainoa lääninhallituksen valtuuttama eläinsuojeluvalvoja Satakunnassa. ESKO ry ja Tanja ovat mukana lähes jokaisessa eläinsuojelutapauksessa Satakunnan alueella, tavalla tai toisella... toimien yhdessä viranomaisten kanssa. ESKO mm. kustantaa eläinlääkärikuluja, kuljetuksia ja hoitopaikkoja kiireellisille eläinsuojelutapauksille sekä järjestää hoitopaikkoja niitä tarvitseville eläimille yhdessä viranomaisten kanssa.

www.eskory.suntuubi.com

30. marraskuuta 2009 klo 17.31  
Blogger Irene kirjoitti...

kiitos kommenteista kaikille ja kiva jos tykkäsitte. toivottavasti sain monia muitakin pohtimaan omia motiivejaan koiran ottamiselle. on totta että myös sen lisäksi että miettii mistä ottaa koira, on mietittävä voiko yleensäkään ottaa koko koiraa. eli pystyykö suunnittelemaan elämäänsä 10 vuoden päähän.

ja kiitos kirpun osoitteesta, täytyy tietenkin muistaa että apua tarvitsevia eläimiä on myös koti-Suomessa.

1. joulukuuta 2009 klo 9.01  
Blogger Camilla kirjoitti...

Aina ei tarvitse lähteä metsästämään koiraa ulkomailta asti. Meidän entinen pikkunapero oli ihan Vaasan koiratarhalta. Pikkuinen oli hylätty sisarustensa kanssa jonnekin ojanpohjalle, josta se oli sitten löytänyt tiensä tarhalle.
Hän oli kiltti, ihmisrakas ja uskomattoman fiksu koira. Sairauksiakaan ei ollut, koska oli sekarotuinen. Suomessakin on paljon koiria jotka tarvitsevat kotia. =)

Pari ystävääni on hankkinut koiran Espanjasta, joten voin toki sitäkin vaihtoehtoa suositella.

Tulen todennäköisesti tulevaisuudessa hankkimaan koiran, koska olen koko elämäni elänyt niiden ympäröimänä. Mies ei halua koiraa, joten en voi haavettani vielä toteuttaa.

1. joulukuuta 2009 klo 21.34  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

me kaivattaaiisiin taas pikkuinen koira siskolleeni ja itselleni:)

3. joulukuuta 2009 klo 22.28  
Blogger Mady kirjoitti...

Itse olen jo monta vuotta haaveillut espanjankoirat.comista adoptoivani koiran, kunhan olen omaan asuntoon muuttanut ja opiskelut suorittanut sekä tiedän että koiralle on aikaa :)
Ja tahdon nimenomaan espanjasta koiran, koska sielä on ehkä suurimpana tämä ongelma ja koiria kohdellaan sielä erittäin kaltoin :(
Odotan niin innolla että saan antaa jollekin rakastavan kodin :)

6. joulukuuta 2009 klo 18.30  
Blogger Irene kirjoitti...

rag doll: totta puhut, ei todellakaan tarvitse, apua tarvitsevia koiria on lähelläkin. omaan elämäntilanteeseen pienine asuntoineen ja bussimatkoineen pieni koira sopii paremmin ja niitä onkin espanjassa pilvin pimein, siksi itse olen valinnut espanjakoirat.comin

7. joulukuuta 2009 klo 1.04  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tästä tulee varmaan superpitkä kommentti, mutta tahdon nyt sanoa kaikki mielessä olevat jutut kerralla!!
Eli ensinnäkin, kiitos mielettömän kivasta blogista. Olen vasta viikko sitten alkanut ko blogia lukea, ja nyt olen saanut kaikki vanhatkin jutut selattua läpi! En itse ole varsinainen "muodin orja" mutta olen saanut täältä paljon kivoja vinkkejä mm. kauneudenhoito tuotteista ja kirjoista, sekä tietysti, myös vaatejutuista, joista voi poimia tiettyjä itselleen sopivia ideoita! (juuri olen lähdössä treen vapariin metsästämään bio richiä ja blascon ostan heti kun raaskin)
Tärkein vinkki kuitenkin jonka olen saanut on juuri tämä juttu. Olemme mieheni kanssa harkinneet toisen koiran ottoa, ja tarkoitus oli ottaa jackrusseli keväällä. Nyt kuitenkin voin hyvällä mielellä kertoa, että eilen laitoimme "adoptio hakemuksen" espanjakoiriin! Tänään soittelen illalla sinne ja toivotaan nyt parasta, että meki sieltä haluamamme ystävän saamme. Kiitos siis tästä vinkistä, ei ole monesta asiasta tullut yhtä hyvä mieli, kuin eilis illan päätöksestä<3

P.s Siitä vielä kun olet valitellut hormonihirviöihoasi.. kärsin itse ihan samasta asiasta, ja ei ole auttanut vaihtoipa sitten pillerimerkkiä tms. Kovin hurjia ulkoisesti käytettyjä aineitakaan ei voi käyttää kun iho on aika kuiva kuitenkin.
Parhaimmaksi keinoksi olenkin nyt todennut solariumin! kesällä iho tietty saa muutenkin aurinkoa ja on ainakin minulla silloin paremmassa kunnossa, mutta talvella ihan lyhyet n 7min sola käynnit auttavat kummasti! Eikä se värikään tietysti pahaa tee ;)

11. helmikuuta 2010 klo 13.45  
Blogger Irene kirjoitti...

kiitos kovasti kommentistasi, tuli todella hyvä mieli ja melkein tippa linssiin. ihanaa että olen voinut vaikuttaa ihmisiin blogini kautta ja viedä minulle tärkeitä asioita eteenpäin!

toivottavasti saatte kivan koiran espanjankoirien kautta ja toivon teille paljon kärsivällisyyttä. espanjankoirista ei tietysti koskaan tiedä, miten koira käyttäytyy kotioloissa ja siksi sitä kärsivällisyyttä kaivataankin. koira saattaa olla tosi pelokas, jos sitä on kohdeltu kaltoin, mutta uskon että kaikista koiran "vajavaisuuksista" päästään, kunhan jaksetaan rakkaudella kouluttaa. kerrothan mulle miten teillä menee, kunhan saatte koiran!

ja kiitos vielä tosi paljon tuosta solariumvinkistä!! aion varmasti kokeilla, sillä mitkään tabletit ja mönjät eivät vielä ole auttaneet! jatka ihmeessä kommentointia ja kirjoita vaikka sähköpostiin koirakuulumisia!

ihanaa kevättä sulle <3

11. helmikuuta 2010 klo 13.58  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Noniin, yksi pieni koira on nyt Espanjassa lähtökuopissa, sinun ansiostasi! Kiitos<3

Juuri hetki sitten allekirjoittelin luovari sopimukset ja valtakirjat yms ja huomenna ne lähtee postiin. Sitten alankin odotella malttamattomana puhelua, jossa kerrotaan tulevan perheenjäsenemme lentopäivä ja aika.

Tulevan koiramme nimi on siis Bonny, hän o tyttö ja noin 2 vuotias. Hän on ollut perheessä joskus, mutta jostain syystä hylätty. Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin, ja hän tulee toimeen toisen koiramme kanssa jne. Ainakin minulla on nyt hyvin aikaa kotiuttaa uutta perheen jäsentä, kun työsopparini loppu hetki sitten ja olen nyt vallan kotona!

Kirjoittelen kyllä kuulumisia kunhan tyttö saadaan kotiin.. ja ehdottomasti jatkan blogisi lukemista :)
Kirjoitteleppa säkin muuten sitten jos muistat, että onko sola käynnit auttanut iho ongelmiin?! Mulla ainakin autto heti 3 käynnin jälkeen.. tietysti sielläkään ei liian usein saa käydä, oisko ollut ohjeissa että 2o kertaa vuodessa, korkeintaan.. Täällä tampereella on ainaki tosi kätsyt noi itsepalvelu sola studiot, jotka on auki 06-22 joka päivä ja sinne saa mennä millon tykkää =)

Niin ja muuten, meidänkin tuleva koiramme on bodeguero rodultaan! ;)

12. helmikuuta 2010 klo 19.59  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu