Kommelluksia
Aikamoinen viikonloppu Helsingissä takana. Tytöt tulivat perjantaina koirineen päivineen vierailulle ja korkattiin heti skumpat viikonlopun kunniaksi. Juttua riitti niin paljon, että pääsimme vasta kahdelta lähtemään Helsingin yöhön ja missasimme viimeisen ratikan. Melkein sananmukaisesti törmäsin Hakaniemen torilla erääseen kiharatukkaiseen skeittariin ja muutaman mutkan jälkeen istuskelimme Hietsussa aamuun asti.
Kun vihdoin saimme tyttöjen kanssa seuraavana päivänä ruhomme ylös sängystä, päätimme lähteä Rajasaareen Suomenlinnan sijaan, kun taivas oli pilvessä ja Reetta tapansa mukaan kylmissään. Itsekin keksin vielä kotitalon ala-aulassa lähteä hakemaan pitkähihaista paitaa ja jätin avaimet sängylle. Tämän tietysti huomasin vasta ulkona. 50-60 euron pulittaminen talkkarille - tai mille lie - ei kovasti houkutellut, joten Reetta vanha telinevoimistelija yritti kiivetä parvekkeelle, jonka oven Jenna vanha kemmikeuhko oli onneksi jättänyt lukitsematta. Pikkuhousut vilkkuen Reetta yritti parhaansa, mutta taidot olivat ruostuneet siinä määrin, että seinäkiipeily ei onnistunut. Päätin pysäyttää kadulta salskean nuoren miehen ja kysyin et sattuis olee hyvä kiipeilijä? Nuorukainen sai kuin saikin ähellettyä itsensä parvekkeelleni ja huokaisimme helpotuksesta. Poikaraukka sai palkkioksi vain lämmintä kättä, vaikka sotki rytäkässä valkoisen paitansa. Tytöt ehdottivat, että olisin pyytänyt komistuksen kiitoskahville, mutta voi sitä häpeän määrää, kun tajusin että poika on nähnyt omin silmin olohuoneeni, missä on edellisenä päivänä rymynnyt kolme tyttöä skumppaspäissään. Luultavasti siis luikin karkuun, kun näen naapurinpojan seuraavan kerran.
Pahoittelut kuvamateriaalin puuttumisesta. Tässä olemme landekoirien kanssa ratikassa:
ps. Skeittipoika lähetti tekstiviestin jos toisenkin tänään.
Kun vihdoin saimme tyttöjen kanssa seuraavana päivänä ruhomme ylös sängystä, päätimme lähteä Rajasaareen Suomenlinnan sijaan, kun taivas oli pilvessä ja Reetta tapansa mukaan kylmissään. Itsekin keksin vielä kotitalon ala-aulassa lähteä hakemaan pitkähihaista paitaa ja jätin avaimet sängylle. Tämän tietysti huomasin vasta ulkona. 50-60 euron pulittaminen talkkarille - tai mille lie - ei kovasti houkutellut, joten Reetta vanha telinevoimistelija yritti kiivetä parvekkeelle, jonka oven Jenna vanha kemmikeuhko oli onneksi jättänyt lukitsematta. Pikkuhousut vilkkuen Reetta yritti parhaansa, mutta taidot olivat ruostuneet siinä määrin, että seinäkiipeily ei onnistunut. Päätin pysäyttää kadulta salskean nuoren miehen ja kysyin et sattuis olee hyvä kiipeilijä? Nuorukainen sai kuin saikin ähellettyä itsensä parvekkeelleni ja huokaisimme helpotuksesta. Poikaraukka sai palkkioksi vain lämmintä kättä, vaikka sotki rytäkässä valkoisen paitansa. Tytöt ehdottivat, että olisin pyytänyt komistuksen kiitoskahville, mutta voi sitä häpeän määrää, kun tajusin että poika on nähnyt omin silmin olohuoneeni, missä on edellisenä päivänä rymynnyt kolme tyttöä skumppaspäissään. Luultavasti siis luikin karkuun, kun näen naapurinpojan seuraavan kerran.
Pahoittelut kuvamateriaalin puuttumisesta. Tässä olemme landekoirien kanssa ratikassa:
ps. Skeittipoika lähetti tekstiviestin jos toisenkin tänään.
Tunnisteet: Elämää, Wannabe Carrie Bradshaw
6 kommenttia:
ihanaaa ! =) oioioii oon ihan fiiliksissä :D ihana päivä sulla ollu!
Olipas kivasti kirjoitettu =)
onks tää joku sex and the city??? villiä sinkkuelämää ja miehiä valahtaa käsiin joka toisen kulman takaa?
ELLI: niinpä :D
anonyymi: kiitos!
nella: joo it's raining men :D
kuka skeittari! onks se komee? miten vanha? potentiaalinen ehdokas kesäkolliks?
hehe hyvinkin sopiva kesäkolli ;)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu