Vesi kielellä
Koin eilen varsinaisia makunautintoja Jennalla, kun päätimme kokkailla etanoita. Valkosipuli-aurajuustoetanamme maistuivat paremmalta kuin ravintolassa! Taidan itsekin lähteä heti ensi viikolla shoppailemaan etanapannuja Stockalta.
Kuvia valmistusprosessista ja kerjäläisistä.
Niljakkaat etanat eivät vielä tässä vaiheessa näytä hyviltä.
Valmista tuli.
Eläintarhan asukit olisivat maistaneet myös mielellään.
Tässä vielä ohjeet herkulle (klikkaa isommaksi):
Kuvia valmistusprosessista ja kerjäläisistä.
Niljakkaat etanat eivät vielä tässä vaiheessa näytä hyviltä.
Valmista tuli.
Eläintarhan asukit olisivat maistaneet myös mielellään.
Tässä vielä ohjeet herkulle (klikkaa isommaksi):
Tunnisteet: Ruoka
8 kommenttia:
oiii, meillä etanapannut odottelevat kaapissa. Vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan itse kokkaamista, mutta tämä postaus rohkaisi!
hui, mä en varmaan ikinä uskaltais/pystyis syömään etanoita! :O yhden simpukan olen eleässäni maistanut ja sekin oli jo aika hurjaa.
Mikä noissa etanapannuissa on juju, joka erottaa ne tavallisista paistinpannuista? Tekisi mieli etanoita kokeilla, mutta etanapannu vaikuttaa aika turhalta investoinnilta, etenkin, kun keittiön kaapit pursuilevat jo valmiiksi älyttömyyksiä.
Muuten hyvä tuo sun reseptis, mutta se ei siis ole ruohosipuli vaan persilja!
-Jenna
outi: kokeile ihmeessä jos etanapannutkin löytyy!
Heli: ei niitä kannata pelätä ;)
Anonyymi: joo no se on totta ettei kannata hankkia ellei ole käyttöä. En itsekään tiedä ovatko pannut ihan välttämättömyys..ehkä niitä vois jossain muffinssivuoissakin tehdä (?)
Jenna: hehe niinpä niin
noi etanat on ihan hirveen näkösiä! varsinki tuo niiden limaosa hyyyi. voi ne silti hyviä olla, ite en vaan pystyis! mut miltä etanat maistuu?
Uuh..etanat on hyviii :P
Oi etenat on niin hyviä! nami!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu